Biteuéra

Tässä pientä kryptistä mietittävää sille, joka haluaa miettiä.


Biteuéra

Tämän olen kirjoittanut, jotta sokeat näkisivät ja kuurot kuulisivat. Totisesti! Se jolla on korvat, se kuulkoon.

Ja tuli aikojen lopulla, kun tuomio oli annettu ja herran, Jumalan, tahto toteutettu. Kaikki kansat oli kutsuttu suureen saliin, herran Jumalamme kasvojen eteen. Siellä he kulkivat isossa jonossa, joka oli yhtä suuri kuin neljäkymmentä kertaa neljäkymmentä stadionia, sillä olivathan kaikki kansat siellä. Ja Katso! kuului korkea ääni enkelten laulaessa: Tuokaa heidät eteeni tuomittaviksi kukin tekojensa mukaan. Ja kaikki tulivat hänen, jota nimeltään kutsutaan karitsaksi tai Jumala on kanssamme, luoksensa.

Neljäkymmentä tuhatta kertaa neljäkymmentä tuhatta ihmistä, 40 kustakin kansasta, 40 kustakin sukukunnasta, 7000 veljeä ja 7000 sisarta. Myös se, jonka viisaammat tunnistavat, jonka numero on 616. He kaikki seisoivat herran kasvojen edessä, kukin riisuttuina, miehinä ja naisina he seisoivat herran kasvojen äärellä. Heidän joukossaan oli myös nainen, joka nimeltään oli Biteuéra. Ja Biteuéra vanhurskaasti elänyt, ja sydämmeltään oli uskossa, kaikki mitä hän oli tehnyt on herran silmissä hyvää, eikä hän tietänyt oikeaa tai vasempaa.

Toiset herra otti ja toiset herra heitti pois rikinkatkuiseen järveen. Totisesti kovasti he huusivat! Mutta kun tuli Biteuéra Herran eteen ja se, jolle oli avaimet annettu katsoi siitä kirjasta, johon kaikkien elävien ja kuolleitten nimi oli kirjoitettu. Hän, jolla avaimet oli, löysi ja sanoi herra: Katso! Olet minun lampaistani. Tule viereeni ja ruokin sinua vedellä elämän virrasta ja hedelmällä elämän puusta. Silloin Biteuéra katsoi rikinkatkuiseen järveen, Katso! he huusivat kovaa. Joka vaipui polvilleen, sitä ei tuettu. Jonka oli kylmä, sitä ei vaatetettu. Siellä rikas otti jauhinkiven pantiksi eikä köyhä viittaansa yöllä nähnyt. Herra sanoi: Eivät he ansaitse elämää, katso kaikkea mitä he ovat tehneet!

Biteuéra katsoi köyhiin ja nälkäisiin sanoen: Teistä olen enkä hänestä, jolle on annettu valta, hänen lampaisiin en kuulu, mutta teidän paimenenne olen. Tuhkasta olen tullut ja tuhkaan minä palaan. Ja katso! Biteuéra, naisista vanhurskain ja myös Salomosta viisas, laskeutui alas järveen, jossa murhamiehet, taikajuomien keittäjät, noidat, ennustajat ja portot paloivat palavassa tulessa ikuisuuteen asti.

Silloin kuului korkea ääni pahan enkeleiden valittaessa: Tuokaa kaikki elävät pahat luokseni, jotta heitä kivitettäisiin ja ruoskittaisiin niin ettei loppua tule! Pahan enkelit kantoivat kaikki, äärestä ääreen, suurimman luokse. Toiset ruoskittiin, toiset kivitettiin. Totisesti kovasti he huusivat! Ja Katso! Myös Biteuéra, naisista vanhurskain, kivitettiin ja ruoskittiin. Pahan enkelit huusivat hänelle: Missä on apusi nyt! Luuletko auttavasi jotakuta? Samalla tulivat köyhät hänen luokseen ja huusivat hänelle tuskissaan: Katsotaan, jos hänen Herransa tulee auttamaan häntä nyt! Jos vanhurskas mukamas olet, miksi olet täällä? Portotkin tulivat paikan ohikulkevina sanoen: Hänkö on naisista viisain ja Salomostakin viisaas? Katso, mitä hän on itselleen tehnyt! Ja ruoskat yltyivät, epäpuhtaat vajosivat polvilleen ja syntiset verta vuotavina huusivat tuskissaan.

Biteuéra huusi: Isä, nämä henget annan sinun käsiisi. Silloin suuri tuskallinen tuska otti hänet haltuunsa ja kaikki ruoskat kääntyivät häneen. Suuren huudon hän huusi ja Katso! syntiset, noidat, valehtelijat, petturit, laiskurit ja murhaajat olivat vapaita. Ja tuskaa ei heidän ihollaan enään ollut eikä kyyneltä heidän silmissään, sillä kaikki paha oli Biteuéraassa.

Sillä totisesti todellinen viisaus on yksinäisessä sydämessä, syrjityssä mielessä ja pimentyneissä silmissä. Totisesti minä sanon teille, se joka ei maista pimeyttä ei totisesti koskaan ikinä pelastu.