Esittelen näin aluksi ajattelussani käyttämäni rajanvedon ongelman, mikä ei luultavasti ole kenellekkään tuntematon. Oletettakoon, että meillä on jokin on-off-ominaisuus (se on tai ei ole) ja sitten on jokin skaala erilaisia asioita. Otetaan ensin matemaattinen esimerkki, koska se on miten havainnoin ongelman.
Tarkastellaan kaikkia 0 ja 1000000 välisiä lukuja. Tarkastellaan myös attribuuttia "tämän verran rahaa on paljon" eli "suuri" tai "rikas" ja sen komplementtia eli "köyhä". Ihminen, jolla on 0 euroa, on melko lailla köyhä (ainakin rahallisesti) - or do we differ in our opinion? Henkilö, jolla on 1000 000 euroa on taas melko laikka rikas, ainakin mielestäni. Voisi olettaa, ettei ihminen ole samaan aikaan rikas ja köyhä. Toisaalta selvästi on suurin summa, jota voidaan sanoa "köyhäksi" ja pienin summa, jota voidaan sanoa "rikkaaksi" (en olet, että nämä olisivat samoja). No olkoon se suurin summa, jota voidaan sanoa köyhäksi N euroa. Silloin jos lisäämme tähän summaan 0,01 euroa, niin ei varmaan rikkaus tai köyhyys mihinkään muutu. Siispä N+0,01 euroa on edelleen köyhä. Tosin silloin saimme ristiriidan, koska N:n piti olla suurin summa, jota voi kutsua köyhäksi ja N+0,01 on sitä suurempi.
Tämä argumentaatio esitettiin niin yleisesti, että se pätee aina kun seuraavat oletukset ovat voimassa:
1) On olemassa jokin ominaisuus, joka on tai ei ole.
2) On olemassa asioita, jotka muodostavat tasaisen kokonaisuuden, jossa voidaan mielivaltaisen pienien "muutoksien" avulla muuttua toiseksi.
3) Ominaisuutemme on muuttumaton pienien muutoksien alla.
Matemaattisesti voisi sanoa 1:n ja 3:n avulla, että kyseinen ominaisuus indusoi jatkuvan kuvauksen f: X to {0,1}, missä X on mahdollisuuksien avaruus, jossa on määriteltävissä käsite "pieni". 2:n mukaan X on yhtenäinen ja siten f:n täytyy olla vakio. Siis kaikilla oliolla on sama ominaisuus tai millään ei ole sitä.
No tämä varmaan hämmensi suurinta osaa lukijoista vaan hieman enemmän. Sovellampa tämän kysymykseen siitä, kuka on "ihminen". No ainakin minä olen ihminen, tietysti. Voisin tehdä pieniä muutoksia itseeni, jotka eivät vaikuta ihmisyyteeni, kuten muuttaa ihonväriäni, jalkojeni pituutta, hiuksieni väriä jne. Saisin varmaan kaikki fb-kaverini, luokkakaverini, opettajani, ystäväni, ja nyt melko suuren osan kaupungilla vastaantulevista. Siis aika hyvä saldo, eikö vain?
Otetaan nyt sitten toisesta päästä "skaalaani": no peruspossu ja orava eivät ole ihmisiä ja sitten toi norsu tai hämähäkki ja kivi eivät ole ihmisiä. Silti sitten, jos teen niille samoja muutoksia kuin itselleni, niin ne pysyvät ei-ihmisinä.
No tehdäämpä minulle pieniä muutoksia:
minä - poistetaan puhetaito - muotoillaan luut uudelleen - pienennetään hieman aivoja - vaihdellaan jotain geenejä ... - possu
Siis voisi pitää mahdollisena, että pienin muutoksin, jotka eivät yksilöllisesti voi vaikuttaa ihmisyyteen, päätyisin possuksi, joka ei ole eläin. Siis ristiriita. Joko kumpikaan ei voi omata ihmis-ominaisuutta tai molemmat ovat ihmisiä, sanan jossain merkityksessä. Ongelmana on juuri tässä muuntamisessa se, että ajattelen, että jossain menee raja, mutta missä menee raja, kun rajaa voi aina siirtää?
Tässä taustalla on suuria oletuksia maailman olentojen yhtenäisyydestä, mutta empä selittele niitä enempää, koska se edelyttäisi käsitteistöä ja pohdintaa, johon en halua ryhtyä (juuri nyt). Haluan päästä soveltamaan asiaa Immanuel Kantin mielestä tärkeämpään käytännölliseen järkeen. Mitä implikaatioita tällä päättelyllä on moraalisesti?
Moraali nojaa ajatteluun, että on jotain asioita, joita voi jossain määrin, mahdollisesti tilanteen tai subjektiivisesti, pitää pahoina. Toisaalta maailmassa asioita voidaan muuttaa niin, ettei sen moraalinen arvo muutu. Jos otan lainaa kaverilta, ei se voi olla sen moraalittomampaa, jos kaverini sattuisi olemaan tummaihoinen tai jos lainan määrä vaihtelee 0,01 euroa. Jos oletamme, että tarkastelemamme moraalisen ominaisuuden suhteen yllä esitetty ehto 2 toteutuu (kutsutaan maailmaa silloin tämän ominaisuuden suhteen jatkuvaksi), niin joko kaikilla asioilla on tuo ominaisuus tai ei millään.
Otetaan lihan syönti. Saan syödä possua, mutten saa syödä naapuriani. No tarkastellaan niitä eliöitä, joita saan syödä ja niitä joita en saa. Jako on analoginen ja suurinpiirtein sama kuin ihminen ja ei-ihminen (en ole muslimi, fundamentalistikristitty tai juutalainen, joten saan syödä jänistä, vaikka se "märehtii", muttei sillä ei ole sorkkia, vrt. 5. Moos.). Samalla lailla kuin siinä, joko kaikkea saan syödä tai en mitään. Ensimmäistä en voi hyväksyä, koska naapurini ei kuitekaan niin maukkaalta vaikuta enkä haluaisi syödä ystäviäni, joten toinen jäisi vain jäljelle. Siis ystäväni ryhtykäämme vegaaneiksi...No en ole tuota mieltä. Sama ongelma nimittäin voisi tulla kasvien ja eläinten erottelussa.
Ottakaamme toinen ongelma, jossa tilanne on päinvastainen. En nyt vertaa moraalisesti homoseksuaalisuutta zoofiliaan eli eläimiinsekaantumiseen tai pedofiliaan, mutta tarkastelen moraalista eroa niillä ja millä perusteilla tuo ero voidaan tehdä. Mielestäni Ed. Oinonen ja edellisellä vuosikymmenellä Maija-Liisa Lindqvist puhuivat juuri tästä asiasta, eivätkä vastoin yleistä ajatusta, pyrkineet vertaamaan mies-mies-rakkautta nainen-possu-rakkateen. Heitä en tässä hallua muuten puolustella, mutta tässä esittelen moraalisen ongelman, joka kaikkien on hyvä tiedostaa. Itse en tosin mene Lindqvistin tai Oinosen leiriin, vaan ajattelen juuri päinvastasesti kuin he, mutta pervertoiden heidän argumenttiaan.
Olen mies. No minulle on nyt kai ok, harrastaa seksiä ja mennä naimisiin naisen kanssa. Kiistääkö joku tämän? No toisaaltaa mulle ei oo ok, et meen possun tai mahdollisten lapsieni tai sisarusteni kanssa naimisiin tai harrastaisin seksiä niiden kanssa, ei niinkään että tämä mitenkään edes etäisesti houkuttelisi minua. No kysymys, josta sentään vähitelleen ollaan pääsemässä yli on, että onko minulle ok, mennä petiin naapurin miehen kanssa tai sitten mennä naimisiin tuon kanssa ja saadaanks me perustaa perhe. Tästä ollaan nyt keskusteltu lainsäädännön tasolla viimeiset varman 30-40 vuotta, vaikka en olekaan tämän keskustelun historiaan juurikaan perehtynyt. Lain silmissä tämä kaikki olisi ainakin jossain määrin ok, eli siitä vaan puuhastelee. Mutta palataampa tämän taustalla olevaan moraaliseen kysymykseen.
Jos teen pieniä muutoksia itselleni tai parilleni, ei sallittu seksi voi muuttua juurikaan. Siis tällä tavalla jälleen saattaisi käydä niin, että joko annetaan kaikkien kukkien kukkia tai sitten ryhdytään selibaattiin kaikki. (Jos päädyn jälkimmäiseen, niin angstataanhan sitten yhdessä?) No kai tuo seksi sen verran hyödyllistä on, ettei sitä kokonaan voi kieltää, siis kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia. No emmä kyllä siitä possusta, lautasen ulkopuolella, nii kauheesti välitä, nii jos ei nyt ainakaan sitä sallittas.
Siispä josskin menee raja, jonka yli ei voi mennä. Lindqvist ja Oinonen kysyivät tätä rajaa, joka heidän mielestään kulkee vastakkaisen sukupuolen kohdalla. No itse ajattelen, että kyllä se rakkaus, minkä nuo miehet osoittaa toisilleen tai naiset toisilleen, sen verran kauniilta ja "tavalliselta" joskus näyttää, etten mä ihan siihen sitä rajaa haluis vetää. On siinä kuitenkin joku ero, jota ei voi tällä minun argumentillani ylittää, joka estää samaistamasta seksiä vuohen kanssa ja seksiä rakastamansa miehen tai naisen kanssa. Tähän varaan herra puhemies Niinistö, arvon rouva Uosukainen ja rakas Suomen kansa viittasivat kritisoidessaan aikoinaan molempia. (Uosukainen muuten hieman selvemmin, kuin Niinistö. Koputtelipa hiemman vasaralaan puheen aikana ja jälkeenkin aika suorasukaisesti ilmaisi kantansta. Eräiden lähteiden mukaan hän jopa "vastasi Lindqvistin puheeseen paheksuvalla katseella.". vrt. Wikipedia ja eduskunnan pytäkirjat 16.9.1997 täysistunnosta, jossa ei tosin mainita paheksuvia katseita).
Sitäpaiti on yhdyttävä, vastentahtoisesti, Hesarin keskustelupalstalla esitettyihin kantoihin (nimittäin Hesarin keskustelupalstalla pitää olla periaatteesta kaikkien kanssa eri mieltä), joissa sanottiin, ettei homoseksuaalisuutta voi mitenkään samaistaa sian kanssa harrastettuun seksiin. Lisäksi edellisellä argumentilla voi helposti perustella, miksi miehen ja naisen välille on vaikea tehdä moraalista eroa, koska sukupuoli ainakin joidenkin mielestä ei ole merkittävä ero.
Tässä kohdassa on sanottava näistä erotteluista puhuttaessa, että on mahdollista vetää jonkinlainen raja, mutta sen moraalinen merkittävyys on epäselvä. Esimerkiksi ihmisen ja eläimen välille voidaan vetää raja sen perusteella, mitä lajia kukin edustaa tai miten geenit menevät. Heterosuhdekin voidana erottaa homosuhteesta sen suvunjatkamisfunktion avulla. Tosin erityisesti tässä tapauksessa ei voi enää sanoa, että voiko suvunjatkaisen mahdollisuus erotella sitä, kenen kanssa saan mennä petiin. Voinhan mennä petiin naisen kanssa, joka on hedelmätön ja jonka kohtu on kuiva. Toisaalta kuka kieltää seksin hedelmättömiltä miehiltä?
Siis palaan tässä siihen, että raja on olemassa, mutta se, millä kriteereillä se voidaan vetää on haastava ja aidosti relevantti kysymys. Rajanvedossa tosin itse olen taipuvainen vapaampaan rajaan ja on hyvä kysyä, milloin "vapaampi" kanta voidaan perustella. No olen sen verran paljon puhunut tästä kysymyksestä ja miettinyt rajanvetoa, että en sen enempää jatka.
No comments:
Post a Comment