Ensinnäkin esitän kantani asiasta yrittäen silti pysyä analyysissäni objektiivisena. Sanoisin, että molempien sukupuolien tulisi olla yhtäläisessä asemassa suhteessa maanpuolustusvelvollisuuteen. Siis miesten sekä naisten tulisi suorittaa asevelvollisuus joko armeijassa tai siviilipalveluksessa. En puutu tässä palveluksen sisältöön, eettisyyteen tai tarpeellisuuteen enkä myöskään käsitteellisistä kiistoista liittyen asiaan. En myöskään halua kommentoida sukupuolikäsitteen monimutkaisuutta. Oletan, että jokseenkin käsitämme suurimman osan ihmisiä jompaankumpaan ryhmään tässä lähinnä biologisin perustein. Esitän vain argumentaatiota puolesta ja vastaan sekä mahdollisia loogisia probleemoja.
Lähtökohtanani on muutamat oletukset, jotka perustuvat mielestäni yhteiskunnassa vallalla olevaan rationalisaatioon:
1) Naisen ja miehen tulisi olla tasa-arvoisia.
2) On tilastollinen tosiasia, että miehet ovat naisia keskimäärin fyysisesti kykenevämpiä.
3) Naisilla ja miehillä on fysiologisia eroja.
4) Nainen voi periaatteessa pystyä samaan kuin mies ja mies samaan kuin nainen.
5) Maanpuolustusvelvollisuus on välttämätön, Suomi tarvitsee armeijaa ja sen tulee perustua pakolliseen palvelukseen ainakin joillekkin.
Oletukseni perustuvat yleiseen ajatusmaailmaan, joka mielestäni on keskusteluissa hyvä olettaa. Yleisesti ottaen osapuolet hyväksyvät nämä "aksioomat", vaikkakin eroja toki onkin. Itse kritisoisin paljon kohtaa 5), mutta sen analysointi on toki eri asia. Nimittäin, jos koemme asepalveluksen tarpeettomaksi tässä maailman tilanteessa, niin keskustelu asevelvollisuudesta vaikuttaa turhalta. Velvollisuus sisältää nimittäin ajatuksen toiminnan välttämättömyydestä. Tietenkin eroja on tulkinnassa, mutta tässä kysymykseni kuuluukin: Miten suuret erot ovat käsitteellisesti perusteltuja ja minkälaista rationaalisaatiota erot edellyttävät?
Aloitetaan sanomalla, että miesten tulisi suorittaa armeija tai sivari ja naisten ei. Nyt voisi vedota kohtaan 1) ja sanoa, että tämä olisi epätasa-arvoista (kuten itse teen). Mutta asia ei ole näin mustavalkoinen. Armeijan on oltava toimintakykyinen ja sodassa on oltava myös siviilissä ihmisiä. Naisilla on muitakin tehtäviä.
Vasta-argumentti sisältää oletuksen, että naisilla ja miehillä on erilainen tehtävä 1) yhteiskunnassa ja 2) sodassa. Miten tätä perustella, niin ettei kohta 1) murru? On luonnollista vedota fysiologisiin eroihin ja tilastoihin (kohdat 2 ja 3). Tällöin voimme sanoa, että miehiltä palvelus onnistuu paremmin ja armeija on toimintakykyisempi. Lisäksi naisilta onnistuu sodan aikana muut tehtävät. Olemme saaneet hyvän työnjaon siis.
Tosin on huomioitava, että esitetty argumentti on myös kritisoitavissa. Ilmeisesti aina ei voi vedota naisen fysiologisiin eroihin, kun perustellaan erilaista asemaa. Esimerkiksi yliopistoon haussa tai työn haussa on useimmiten perustelematonta vedota näihin. Siis lankeaa velvollisuus perustella, miksi tässä se on oikeutettua? Ennen kaikkea sotilaallisen voiman takaamiseksi.
Väistämättä joudumme perustelemaan, miksi sitten heikkojen miesten on velvollisuus suorittaa palvelus kun yhtä vahvoja tai vahvempia naisiakin on tarjolla. Nämä tosin saavat valita. Siis vahvuus ei voi olla itsessään ainoa kriteeri, koska emmehän arvioidessamme velvollisuutta vetoa siihen vaan sukupuoleen. Juuri miehillä on velvollisuus palvella ja naisilla ei ole tätä. Emme vetoa vahvuuteen. Siksi se ei voi perustella sukupuoleen vetoavaa eroa.
Miten siis perustella sukupuoleen vetoaminen? Tässä tilastollisuus tulee ilmi. Keskimäärin miehet ovat voimakkaampia ja siten olisi järkevää antaa heille velvollisuus eikä naisille. Siis voimme vedota, että jos mies tai nainen laitetaan palvelukseen niin miehet kannattaa laittaa keskimäärin mielummin. Siis vetoamme yleiseen miesten ryhmään ja sen ominaisuuksiin. Velvollisuus kohdistuu tavallaan ryhmään eikä yksilöön.
Silti mielellään puhuisin myös yksilön oikeuksista. Voiko yksilöä velvoittaa johonkin yhteiskunnassa vetoamalla hänen kuulumiseensa johonkin. Koska heikko mies on mies, on hänen velvollisuus palvella. Tosin vahvaa naista ei velvoiteta. Ero palautuu siis jälleen vahvuus-heikkous skaalalle. Emme puhu enään yksilöistä vaan naisista ja miehistä, joten esimerkkini on kehno. Eihän kysymys ole ollenkaan yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ja miesten ja naisten asemista.
Se, että onko tämä perusteltua on mielestäni järkevä kysyä. Tilastoihin vetoaminen on yksi keino. Tällöin tosin on mielestäni oletettava, että niissä havaitaan riitävä ero. Nimittäin, jos ero on vähäinen ja naiset ja miehet ovat jokseenkin yhtä voimakkaita keskimäärin, niin erottelu ryhmän mukaan olisi vain hieman yli 50 %:n todennäköisyydellä paras. Tosin eron ollessa selkeä on erotus järkevää (mielestäni) ainakin joillain alueilla.
Ryhmien erottelussa tosin on ongelma, että yksilön velvollisuus määrittyy silloin muiden ansioilla. Siis minun tulee tehdä jotain, koska keskimäärin muut ovat niin hyviä. Esimerkiksi tällä argumentaatiolla minut voisi laittaa suoraan korkeampaan veroäyriin, koska keskimäärin minun opintoni päätteeksi ihmiset tienaavat enemmän. Silti koemme, että jokaisen YKSILÖN tulot merkitsevät eikä RYHMÄN tulot. Siis miksi ei YKSILÖN voimat eikä RYHMÄN voimat? Tämä on mielestäni keskeinen kysymys, jota olen ylläkin analysoinut.
Yksilön erittely voisi mielestäni vastata myös ajatustamme yksilöllisyyden keskeisestä asemasta. Yksilö on mitä on itsessään eikä ensisijaisesti viitaten tai suhteessa johonkin ryhmään.
Tätä kritiikkiä voi kumota vetoamalla järkevyyteen. Jos kerran suurin osa miehistä on riittävän voimakkaita, miksi piitata muutamasta erikoistapauksesta. Kysymys on kokonaisuudesta, jonka kannattaa olla yksinkertainen. On helpompi sanoa vain, että miehet armeijaan, kuin tehdä suuri viranomainen, joka analysoi ihmisten kyvyt ja voimat. Tosin asevelvollisuus olisi tällöin tavallaan satunnaisen tekijän varassa. Mutta on sukupuolikin tietyssä mielessä satunnainen, tai ainakin tätä argumenttia voidaan käyttää puolustaessa sukupuolten tasa-arvoa. Sen lisäksi yksinkertaisuuteen vetoaminen on hieman liian vahva filosofisesti.
Jos yksinkertaisuus saa mahdollistaa rajoitetun poikkeamisen yksilön oikeuksista itsenäisenä subjektina, niin missä kulkee raja. Milloin yksinkertaisuus on liian voimakas argumentti? Voisimme samalla (kärjistäen) todeta, että yksinkertaisuuden nimissä on jokaisen opiskeltava saman verran ja samoja aineita. Tämä olisi logistisesti absurdia.
Olen ehkä turhankin paljon analysoinut yksinkertaisuutta, koska kukaan ei luultavasti vetoa siihen (onhan se hieman teennäinen argumentti puhuttaessa oikeuksista ja velvollisuuksista). Ratkaisuna esitettyihin ongelmiin on toinenkin vaihtoehto. Nimittäin mitä, jos vain vahvat miehet laitetaan palvelukseen ja heikot miehet taas saavat vapautuksen. Tällöin tosin sukupuolen argumentti on vaikea perustella, jos ensisijainen palvelun kriteeri on edelleen vahvuus. Miksi ei erittäin vahvat naiset saa samaa velvollisuutta? Ehkä heitä on niin vähän ja systeemin ei tarvitse huomioida poikkeuksia. Itse sanoisin tosin, että miehien vahvuustasolla olevat naiset eivät ole juurikaan poikkeus vaan useasti toistuva sääntö.
Yllä oleva pohdinta näyttäisi sanovan, että tarvitaan muitakin perusteita kuin vain vahvuus. Näiden perusteiden on jotenkin kiinteämmin liityttävä sukupuoleen kuin erilaisten kykyjen. Nimittäin kaikille kyvyille, kuten älykkyys, vahvuus, pituus ja puhekyky tai johtamiskyky, voidaan soveltaa samaa analyysiä. Nimittäin näiden luonteelle kuuluu korrelaatio sukupuolien mukaan, mutta kuitenkin ne ovat molemmissa sukupuolissa läsnä. Siten on vaikeaa tehdä niiden perusteella eroa sukupuolten välille. Sukupuolten tasa-arvo taas saattaa vaatia, että emme voi vedota suorasti tai epäsuorasti sukupuoleen ominaisuutena ja kriteerinä. Mitä ominaisuuksia jää jäljelle?
Ominaisuuksien joukosta siis ei ehkä argumenttia löydy. Yhteiskunnan toimivuuden, yksinkertaisuuden ja järkevyyden puolelta voi löytyä. Siis voimme kenties vedota sosiaalisiin rakenteisiin, funktioihin tai peruselementteihin. Kenties analysoimalla tarkemmin yhteiskuntaa voisimme löytää yhteiskuntaan palautuvia argumentteja? Minkä laisia nämä ovat? Ne kohtaavat helposti ongelman, että niiden viittaus yhteiskuntaan ei perimmiltään voi erotella miehiä ja naisia, koska yhteiskunnan peruselementit ovat mahdollisesti luonteeltaan sukupuolettomia. Tosin on sosiologisisa ja biologisia sukupuolisesti erotettuja peruselementtejä: synnyttäminen, imettäminen, lapsen kasvatus... Ehkä näihin vetoaminen on hedelmällisintä. Tosin silloin oletamme helposti, että erot ovat ylitsepääsemättömiä ja silloin myös vetoaminen näihin altistuu argumentin yleistettävyyden ongelmaan.
Miksi naisen synnyttämiseen esimerkiksi voidaan vedota armeijan muttei vaikka yrityksen johtmaisen kohdalla? Tähän tarvitaan yhteiskunnallisia argumentteja. Siis yhteiskunnan eri peruselementtien täytyisi sisäisesti sisältää erilaisia viittauksia sukupuolittuneisiin bioloogis-sosiologisiiin faktoihin. Johtaminen ei näitä ilmeisesti voisi sisältää, mutta armeija taas voisi. On tosin tällöin osattava eritellä yhteiskunnan ja biologian välinen erikoissuhde kyseisen elementin kohdalla. Armeijan kohdalla on perusteltava, MIKSI naisen biologiset ominaisuudet liittyvät ja vaikuttava siihen.
Silloin tosin on perusteltava myös, miksi jotkut naiset voivat vaikuttaa näissä yhteyksissä. Tällöin taas argumentit eivät voi vedota vain biologisiin sukupuoleisiin argumentteihin, koska on vedottava sukupuolia yhdistäviin argumentteihin. Siis tällöin sanomme, että biologiset argumentit eivät ole lopullisia vaan niitäkin voi kiertää erikoistapauksissa. Puhutaan siis ylinaisista ja ylimiehistä, joiden toimintaa ei rajoita ensisijaisesti sukupuoliset erot. Eli samaan aikaan on olemassa sukupuolisesti erilaisia ja sukupuolisesti samanlaisia ihmisiä. Joillakin erot ovat liian suuret ja poikkeuksilla riittävän pienet. Tämä ei ole hullumpi ajatus. Silti itse totean lopuksi, että sukupuolettomiin ja sukupuolisiin ominaisuuksiin on vaikea vedota samassa argumentaatiossa tai lauseessa, koska ne ovat luonteeltaan erilaisia. Itse koen, että rajanveto on näissä niin loputtoman vaikea ja keskittyy osittain epäolennaisuuksiin. Niiden luonne on sitäpaitsi mielestäni niin erilainen, että niiden käyttö saman asian perustelussa johtaa minusta vähintäänkin vaikeasti perusteltaviin seikkoihin. Voiko nimittäin asia olla erilainen ja samanlainen samaan aikaan.
No comments:
Post a Comment