Isä, mikä on paikkani?

Tulin yliopistoon ja aloin opiskella. Nyt minusta tuntuu, että haluaisin opiskella tätä, tuota ja vielä tota kolmatta. Sitten mä olisin kiinnostunut tosta ja ajattelin vaikuttaa opiskelijapolitiikassa.

Samalla Matti vanhanen laskeutuu pilven hattaralta ja kyselee: "Milloin valmistut? Miksi tulet isona?"

Minä vastaan: "Ööö...En mä vaan tiedä...Pappi, matemaatikko, työtön, turha jätkä, ajattelija, poliitikko..."

Matti Vanhanen tällä kertaa rehtori Niiniluodin äänellä kyselee ja moittii: "Ei ei ei...Etkä muista sopimustasi tullessasi yliopistoon:

Minä N.N. myyn sieluni yliopistolle ja yhteiskunnalle ja yhteiskunta maksaa minulle korvaukseksi palkkaa aluksi 400 € ja sitten riippuen sielustani 0-2000€.

Siis sinun tulisi keskittyä opintoihisi, tietää mitä opiskelet ja suunnitella pienempikin siirtosi. Sitä varten kaikki kansat on pantu henkilökohtaiselle opintosuunnitelmalle."

-No, kun jos ei oo suunnitelmaa. Eikö opiskelu tähtää totuuteen, ajattelutavan kehitykseen. Itsestään kumpuava himo totuudesta saa tyydytyksensä vain hillittömissä orgioissa totuuden jumalattaren kanssa. Yksilö kasvaa ja jumalatar tulee raskaaksi yksilöstä, joka näin syntyy uudelleen uutena yksilönä, joka on kuin jumalatar ja totuus, että hän voi aidosti elää ja toteuttaa itseään osallisena totuudesta. Enkö näin toimiessani antaisi sinullekkin Vanhanen enemmän "innovaatiota"?


Vanhanen, tällä kertaa Olli-Pekka Kallasvuon äänellä, huudahtaa: "Ei innovaatio kumpua mistään totuuden jumalattaresta. Se kumpuaa tavoitteellisuudesta, tehokkuudesta, rahasta, työstä, toiminnasta ja yhteiskunnallisista toimintaedellytyksistä. Sinä siinä keskity opiskelemaan, me keskitymme maksamaan ja annamme sinulle ohjeet. Näin sinä tuotat kaikista eniten hyvää minulle, sinulle ja näkymättömän käden jumalalle."

-Isä Vanhanen, entä jos minä en osaa?

Vanhanen, Benediktus XVI:n äänellä: "Silloin me emme maksa, sinä et opi ja mitään ei tapahdu. Et sinä ole kiinnostava, vain se kuinka hyvin palvot näkymätöntä kättä! Luuletko olevasi jotenkin etuoikeutettu käyttämään rahoja ja olemaan vapaa. Miksi sinun vapautesi johtaisi mihinkään hyvään!? Vapaus on osoitus mielen heikkoudesta. Alistu nyt ja tee sitä, mikä on osasi."

-Isä, mikä on paikkani?

Vanhanen, nyt kuin pohjoisen tuuli tai taivaassa kumiseva rumpu: "Etkö tiedä kuka olet!?! Tässä seisot edessäni, mutta et tiedä kuka olet! Miten olet äitisi kohdusta kehdannut tulla ulos, miten vaivautunut aamulla heräämään? Katoa silmistäni sinä Peto! Siivoa katuja siihen asti, kunnes vaivut maan mutaan! Et sinä kuulu akateemiseen maailmaan, joka kohottaa näkymätöntä kättä kohti toivonsa ja sen jumalaa kohti kaipuunsa. Et sinä osaisi palvella ja siis käskyni on: vaikene ja katoa!"

-Kai se on osani, herrani, jos kerran olet oikeassa. En etsi tietäni täältä enkä yritä löytää totuuden jumalatarta maailmasta, vaan alistun kätesi alle. Alistun sinun tahtosi ohjattavaksi. Johdata minua Vanhanen.

Samalla vajosin syvyyteen, sinne minne aurinko ei paista eikä kuu nouse. Tähtiäkään taivaalla ei näy, kuin ehkä himmeänä Sirius. Näin nousee ja laskee ainoa elämäni valo, vaikka sekään ei riitä nostattamaan kasvia maasta tai sulattamaan jäätynyttä sydäntäni. Eivät silmäni näe mitään muuta kuin sen hämärän valon, joka on vain kalpea heijastus todellisesta auringosta.