Vanhaa ja uutta

Johdanto

Jälleen, pitkästä aikaa, päätin kirjoittaa jotain tähän blogiin. En nyt tiedä, kuinka syvällistä sanottavaa minulla on, mutta jotain ajatuksia, joita olen pohtinut, ja joitain kuulumisia. Olen nimittäin muuttanut New Yorkiin, kuten monet tästä blogista etäisesti kiinnostuneet ihmiset tietävät. Teen täällä jatko-opintoja matematiikassa. Mutta sen lisäksi, että kerron jotain arjestani täällä, olen alkanut lukemaan Virginia Woolfin "To the lighthouse"-teosta. Tässä teoksessa, joka on varsin loistava (ainakin sen alku, jonka olen ehtinyt lukemaan), mainitaan eräs ajatus, jota haluaisin elaboroida syvällisemmin.

Esimerkki messusta ja teologiasta

Erään kerran, teologian opinnoissani, messua ja saarnaamista koskevilla harjoitusluennoilla eräs Sini Hulmi kuvasi messua siten, että siinä on kaksi elementtiä: toistuvat elementit, traditio, jotka toistetaan samalla lailla joka ikinen messu, ja aikaan -hetkeen- sidotut elementit, jotka puhuttelevat juuri sinä päivänä ja sinä ajan hetkenä. Esimerkiksi, jokaisessa messussa on ehtoollinen ja uskontunnustus ja isä meidän. Lisäksi messu alkaa aina vuorotervehdyksellä. Nämä kaavat toistuvat samoina, korkeintaan kosmeettisin muutoksin, vuosisatoja historiaan. Hulmin mukaan näin syvennytään tiettyihin kohtiin.

Toiston lisäksi on aina (toivottavasti) jotain uutta, kuten saarna ja alkusanat sekä rukoukset. Vaikka näitäkin kyllä toistetaan turhan paljon, varsinkin kirkkokäsikirjan ja evankeliumikirjan tarjotessa esimerkkirukouksia ja alkusanoja. Näiden funktiona, Hulmin mukaan, oli tuoda messuun jotain uusia elementtejä, laajentaa ja puhutella juuri sinä hetkenä. Olisi jokseenkin oudoksuttavaa, ellei 9/11 -messussa mainittaisi New Yorkin tapahtumia kymmenen vuotta sitten, esimerkiksi.

Vastaavia esimerkkejä elämästä

Jo itsessään luonnon periodinen luonne implikoi tietynlaista rytmiä ja toistoa. Tosin jokainen päivä tuo aina jotain uutta ja mielenkiintoista, vaikkakin monet niistä asioista unohtuvatkin. Muutamia esimerkkejä, luonnon kiertokulun lisäksi: tähtitaivas, kulttuuri, musiikki, sosiaaliset käytänteet ja konventiot. Ensimmäistä olen miettinyt viime aikoina, vaikka New Yorkissa en ole juuri tähtiä nähnyt. Nimittäin on jossain mielessä romanttinen ajatus, että ne ovat ne samat tähdet, jotka ovat kanssasi kaikkialla, minne matkustat ja menet (no, ainakin jos pohjoisella pallonpuoliskolla matkustaa). Se on sama kuu, joka näkyy Suomesta kuin Australiastakin, vaikkakin tosin hieman toisin päin kääntyneenä ja toisena ajanhetkenä.

Kulttuuri ja musiikki myös ilmentävät tätä. Radio nova, esimerkiksi, edelleen soittaa samoja klassikkoja kuin se soitti silloin kun pesin astioita Tampereella n. kuusi vuotta sitten. Ja nämä samat laulut, tai ottaakseni muita esimerkkejä: kirjat, taulut jne., eivät muutu. Mutta niiden merkitysvivahteet muuttuvat. Itselleni moni laulu on erittäin merkityksellinen, mutta niiden merkitys on muuttunut aina elämäntilanteeni mukaan. Muutaman mainitakseni: Coldplay, Yellow ja Edward Sharpe & Magnetic Zeros, Home. Toisaalta vanhoja lauluja kuunnellessa palautuu mieleen muistoja ja niihin erottomattasti liittyneitä tunnetiloja.

Sosiaaliset käytänteet ovat viimeisin esimerkkini. Elämässä jatkuvasti toistuu kaava, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin, hyvästellään, rakastutaan ja jätetään. Toistuvasti huomaa palaavansa pohtimaan samoja kysymyksiä, jotka kuitenkin jossain määrin vaikuttavat elämän keskeisimmiltä kysymyksiltä. Mutta jokainen ihminen on aina vähän omanlaisensa, vaikka on niissä paljon samaakin.

Kuulumisia

Jos jatkan samalla teemalla, niin uusia asioita elämässäni ovat uudet ystävät, uudet kurssit, uusi yliopisto, erilainen ruoka ja tavat. Arkeni on muuttunut paljon sitten tänne muuttamiseni. Mutta, jotkin asiat ovat samoja. Edelleen pidän yhteyttä läheisiin ihmisiini Suomessa ja muualla. Kävin uimassa tänään. Kuuntelen radiota kävellessäni yliopistolle 20 minuutin matkan. Yliopistolla on hieno kirjasta, josta löytyy hauskoja nurkkia, joissa opiskella. Kursseilla kerrataan paljon vanhaa, mutta samalla opin paljon uutta.

Muutama pieni kuriositeetti elämästäni. Kotini on Manhattanilla, ensimmäisellä avenuella. Sieltä näkymä on ihan kaunis ja yliopistolle kävellessä näkee paljon kiinnostavaa. Kirjaston lukutiloista on näkymät pohjoiseen Empire State buildingiin ja Chrystler buildingiin. Lisäksi matkan varrella on jänniä rakennuksia ja kirkkoja. Etnisestä ruuasta nostaisin esiin intialaiset, erityisesti etelä-intialaiset spesialiteetit, dosat. Kaupunki on varsin kaunis ja vilkas. Sieltä löytyy jänniä puistoja ja kaikenlaista tapahtuu. Pitää vain oppia vähän tuntemaan tätä kaupunkia lisää, että osaa hyödyntää sen tarjontaa.

Edelleen myös voin allekirjoittaa aikoinaan tämän blogin otsakkeeksi kirjoittamani tekstin: "Tässä blogissa pohdin erinäisiä elämänvaiheisiini ja ajatuksiini liittyviä asioita. Aiheet sivuavat uskontoa, filosofiaa, matematiikaa ja politiikkaa.". Edelleen pohdin näitä kysymyksiä, vaikka teologiaa en noin virallisesti enään opiskelisikaan. Politiikkakin on jäänyt vähän sivummalle, vaikka keskustelen politiikkaa edelleen mielelläni. Ehkä kirjoitan jotain hieman keveämpää tulevaisuudessa. Tai voisin kertoa tutkimuksestani. Kattellaaan.