Ihminen on jumala

Otsikko saattaisi johdattaa ajatukseet johonkin pitkäveteiseen uskontotieteellis/uskontofilosofiseen pohdintaan jumaluuden olemassaolosta ja ominaisuuksista. Yllätän ehkä jotkut, jotka ylipäätänsä vaivautuvat tekstejäni lukemaan, sanomalla, että kyse onkin ympäristöstä ja elämästä. Pyrin esittämään näkökulman elämä-keskusteluun (liittyen aborttiin ja eutanasiaan) sekä ihmisen ympäristön hoitamiseen. Kritisoin teologien korostamaa luomisteologiaan pohjautuvaa käsitystä, että Jumalaa korostetaan kaiken elämän ja todellisuuden lähteenä ja ihmisellä on vain ylläpitäjän sekä huolehtijan vastuu.

Jos et jaksa lukea kaikkea, niin riittää lukea pari ekaa ja pari vikaa kappaletta tajutaksesi sanomani.

Perinteinen luomisteologia pohjautuu 1. Mooseksen kirjan julistukseen, että koko todellisuus on Jumalan luomaa. Nykyään mielellään esim. kohtaamisen teologiassa korostetaan, että kaikki myös tässä hetkessä on välittömästi Jumalasta. Esimerkiksi kaikki syntyvät lapset, puut, hajut ja maut. Jumala tavallaan kohtaa meidät tässä todellisuudessa, jota hän jatkuvasti synnyttää. Ihminen vastaanottaa kaiken suurella kiitoksella ja ylistää. Hänen tehtävänsä on lähinnä sanoa aamen, vaikka sekin on Jumalasta. Tämä on todellinen Ausschließlichkeitsanspruch, eli julistus siitä, että Jumala on absoluuttisesti ainoa. Jopa tämä blogipostaus on hänen mielensä autuasta tuotosta.

Tästä tulee mieleen kaikken rakastaman House -sarjan yksi jakso. Siinä on syvällisesti uskonnollinen pariskunta, joista toinen on vakavasti sairas. Lopulta, kun hän paraneekin kaikkien suureksi yllätykseksi, hän kiittää Jumalaa ihmeestä. Tätä House kritisoi, koska hänen mielestään kiitos kuuluu hänelle. Siis todellakin, eikö ihmistä joskus voi kiittää hänen teoistaan, eikä vain Jumalaa. Eikö ihminen ole luova ja kykenevä itsenäiseen toimintaan?

Nyt jos tarkastelemme tämän teologian implikaatioita, niin niistä seuraa luontevasti, että elämä ja luonto ovat arvokkaita, koska ne ovat Jumalan luomuksia. Niistä tulee aina pitää huolta ja siten esimerkiksi abortti ja eutanasia ovat vähintäänkin arveluttavia. Lisäksi on vaikea perustella, milloin saa ja ei saa hankkia lapsia. Nimittäin voi aina sanoa, että kaikki lapset ovat Jumalan lahjoja. Siten ihmisten ei tulisi miettiä esimerkiksi minkälainen lapsi tulee, sen sukupuolta tai ajatella, että ympäristösyistä lapsia ei saisi hankkia. Lapsethan ovat tällöin Jumalan päätettävissä ja Jumalan antamia, joten niitä ei tulisi vastustaa liiaksi ja antaa niiden olla kuin ne ovat.

Toisaalta luonnon muokkaaminen, geenimuuntelu ja esimerkiksi kantasolututkimus näyttäytyvät epäilyttävässä valossa, koska niissä muokataan jotain jumalaista luomisjärjestystä. Ehkä ajatellaan jopa, ettei ihmisellä ole oikeutta muuttaa sitä tapaa, jolla luonto toimii, tai sitä, miten ihminen toimii. Jopa syntyvyyden sääntely on epäilyttävää, koska ihminen on luotu lisääntymään. Ainoa, jolla on oikeus puuttua luonnonjärjestykseen on tässä mallissa Jumala. Ihminen saa vain käyttää luontoa sille asetetuissa rajoissa. Ihminen on tehty voimattomaksi ja heikoksi.

Kuitenkaan ihminen ei ole heikko eikä voimaton. Ihminen on pikemminkin luomakunnan kruunu, älykkäin olio. Me olemme ainoita, jotka kykenevät monimutkaiseen kommunikointiin, kulttuuriin ja tieteeseen. Me olemme löytäneet todellisuuden perusrakenteesta säännönmukaisuuksia ja siten pystymme ennustamaan todellisuuden käyttäytymistä. Me voimme pidentää elämäämme ja sääntelemään monia vaistonvaraisia toimintojamme.

Lisäksi olemme ainoa laji maapallolla, joka on pystynyt valjastamaan luonnovoimat palvelemaan itseään mitä ihmeellisimmin keinoin (esim. sähkö, noste jne. jne.) Pystymme siten lentämään ilman siipiä, kulkemaan maailman ympäri muutamassa tunnissa, matkaamaan tuhansia kilometrejä laivoilla ja autoilla, vierailemaan toisilla planeetoilla ja lähettämään luotaimia pois aurinkokunnastamme. Eikä tämä ole kaikki, pystymme rakentamaan itsellemme asuntoja, jokta ovat jopa kilometrin korkuisia. Kulttuurillisesti olemme kehittäneet monimutkaisen musikaalisen viestinnän, kirjallisuuden, uskontoja ja taloudellisen järjestelmän, joka jakaa tuotoksiamme toisillemme. Olemme kokonaisuudessa luoneet oman maailman, oman todellisuuden ja oman maailmanjärjestyksen.

Enkä pelkää tässä käyttää sanaa luominen, koska koen, että ihminen on ihan itse kyennyt tähän kaikkeen. Sallikaa minulle valistusajalle tyypillinen ihmisen kykyjen ihannoiminen, mutta ei me voida sokaista itseämme omilta kyvyiltämme. Ihminen on paljon ihmeellisempi kuin vain Jumalan palvelija. Ihminen ei ole vain luotu (ehkei ollenkaan luotu?), vaan pikemminkin itse luoja. Me luomme todellisuutta ja hallitsemme maailmaa.

Miellänkin ihmisen historian usein suuren tiedon jumalattaren temppelin rakentamisena, joka kohoaa yhä korkeammalle ja jota koristaa yhä kauniimmat koristeet. Samalla muistan Kööpenhaminan Carlsberg-museon "luonto paljastaa itsensä tieteelle". Tämä patsas esittää mielessäni ihmisen rakentaman tieteen temppelin keskellä seisovaa luonnon jumalatarta, joka päästää luoksensa vain viisaimmat ja etevimmät tiedemiehet, jotka kukin saavat ottaa mukaansa vain ohuen harson tämän jumalattaren kauniin vartalon yltä. Näin paljastuvat tämän nuoren naishahmon jalat, napa ja lopulta myös koko hänen alaston kauneus. Kun tämä tapahtuu, me näemme kaiken ja ymmärrämme totisesti hyvän ja pahan, eli kaiken mahdollisen. Hyvä on, tämä kappale oli nyt vähän turhan kerettiläistä tiedeuskonnollisuutta, mutta silti mielelläni käytän tällaisia kielikuvia.

Miksi nyt avauduin ihmisen uskomattomista kyvyistä? Siksi, että haluan alleviivata sitä, että ihminen on luoja ja hän luo elämää, luontoa ja todellisuutta. Kun näemme ihmisen tällaisesta perspektiivistä, niin ihmisellä on oikeus ja velvollisuus muokata ja hoitaa todellisuutta. Geenimuuntelu, tai rumemmalla nimelläänsä geenimanipulointi, on vain luonnon ja ihmisyyden hoitoa. Luonto on kuitenkin ihmisen alla myös arvokas, eikä ihmisen tulisi sitä tuhota tai käyttää vain välineenä.

Kun ihminen ajattelee itsestään jumalana, jonka hallussa on kaikki elävät, hän samalla arvostaa niitä suuresti. Pieninkin rotta ja bakteerikin on välttämätön ja ihminen ihailee sitä. Hän pyrkii kokonaisuuden kannalta tasapainoon ja hallitsemaan luontoa oikeudenmukaisesti. Ja huomatkoon lukia, että tämä oikeudenmukaisuus ei ole raamatullista be'ene jhwh -oikeudenmukaisuutta (Jahven silmissä -oikeudenmukaisuutta), vaan ihminen määrittelee sen, mikä on hyvää, elämää ja rakkautta.

Näin, kun ihminen miettii, miten hän hoitaa puita tai lemmikkejänsä, hän ei mieti, miten hoitaa itselleen annettua omaisuutta, vaan pikemminkin miten hän huolehtii siitä kokonaisuudesta, jonka eteen hän tekee työtä ja jota hän luo. Niinkuin taiteilija hän pyrkii maalaamaan kauneimman taulun, tai kuten muusikko säveltämään kauneimman laulun. Yksilön arvo on tällöin osana kokonaisuutta ja ihmiset toimivat yhdessä kehittämään koko luomakuntaa usana yhtä suurta temppelin rakentamista.

Aborttiin ja eutanasiaan tämä liittyy nyt siten, että ihminen itse määrittelee sen, mikä elämässä on arvokasta. Elämä on suuri ja hieno asia, mutta ihmisen on tarkasteltava sitä kokonaisuuden kannalta ja olla pelkäämättä sitä, että hän muuntelisi sitä ja hallitsisi sitä. Ihminen saa elämän luojana ja lapsien synnyttäjänä kehittää sitä kaikkea niin, että elämä olisi mahdollisimman kaunista ja arvokasta.

Kun ihminen hankkii lapsen, hän voisi rohkeasti miettiä minkälaisen elämän hän haluaa maailmaan tuoda. Lasta luodessa ihmiset pyrkivät siten koko luomakunnan kukan kukkimiseen ja elämästä huolta pitämiseen. Siten lasten saantia voisi jopa säännella ja ihmiset voisivat harkita lapsien hankkimista siitä näkökulmasta, että olisiko uuden elämän luominen kokonaisuuden ja syntyvän elämän kannalta hyväksi. Lapsella ei tässä mallissa olisi mitään edes ajatusten tasolla ennalta olemassaoloa, vaan koko lapsi olisi ihmisen luomus, joka naisen suurella työllä työntyy kohdusta ulos. Tässä muuten on naiseuden yksi tärkeä kuva: nainen on raivokas ja voimallinen luojajumalatar, joka voi tuhota ja synnyttää ja jolla on voima elämän antamiseen. Nainen on siten todellinen theotokos, eli jumalansynnyttäjä.

Tiivistetysti siis. Haluaisin nähdä ihmisen toimimisen todellisuudessa luomisena ja todellisuuden hallitsemisena. Kun ihminen synnyttää, harrastaa seksiä, kirjoittaa tekstejä, pohtii, syö tai keskustelee, hän on elämällään osallinen siitä suuresta ihmisyyden luomisprosessista, jossa ihminen pitää huolta ja hallitsee todellisuutta. Toki ihmisen vallalla on rajat, mutta voimme tehdä silti kaikkemme sitä kohden, että todellisuus olisi yhä kauniimpi ja arvokkaampi ja että elämä olisi yhä hienompaa. Ja tähän ihmisellä on vastuu, koska hänellä on kyky siihen. Tähän ei kuulu luonnon tuhoaminen, tuskallisen elämän pitkittäminen turhaan ja lapsien luominen tuskan keskelle. Eikä muuten myöskään tuskallisen elämän tuottaminen eläimille tai ekosysteemien tuhoaminen. Kuten Dawkins on sanonut eräässä dokumentissa, elämä on niin hieno asia, ettei sitä voi antaa jonkin jumaluuden päätettäväksi. Ihminen pitäkööt huolta luoduistansa ja todellisuudesta.