Miksi bloggaan?

Minä hairahdin tälle kaidalle tielle jo kerran. Siitä tosin on jo aikaa - noin puoli vuotta. Nyt taas alko himottaa blogaus.

Mikä siinä sitten himottaa? Onko se se ajatusten teennäinen julkisuus, ajatusten ylöskirjottaminen vai vaan yleinen päteminen? Itse en oikein ehkä edes osaa vastata, vaikka sitä yritänkin tässä. Ehkä juuri tämä kaksinaisuus, tietämättömyydestä kumpuava tieto, onkin se, miksi minä kirjoitan.

Onhan nimittäin niin, että, jos tietää jonkin asian, niin siitä ei pidä puhua tai sitä ei sanan varsinaisessa mielessä tiedä (tai ainakaan tiedosta). Silloinhan asia on tavalaan de facto hoidettu. Tosin, jos asiaa ei tunne tietävänsä, niin sitä enemmän haluaa asiasta puhua ja sitä julkistaa. Tämä kenties vähintäänkin siksi, että saa itselleen ajattelun aikaa ja saa uutta tietoa muilta. Tämä nyt ei ehkä kuitenkaan ole lainalaisuus. Keskustelulle ja tiedon esiin tuomisella lienee moni muukin motiivi, kuin tiedon arvokkuus.

Ihmiset kuitenkin puhuvat ennen kaikkea omista tiedoistaan. Kysymys pointissani onkin ehkä pikemminkin tietämisen tiedostamisesta. Jos tiedän ja tiedostan sen, että 1+1=2, niin turhapa siitä sen enempää puhua. Mutta kun tiedän, että moni blogaa esim. sosiaalisista syistä, mutta en tiedosta tietäväni, miksi oikeastaan kukaan perimmiltään blogaa, niin siitä vasta haluan puhua.

No toisaalta voi nähdä asian sosiaalisena tekijänä. Deduktio on seuraava: 1) Moni muu ystävistäni blogaa. 2)Mitä moni tekee, on hyvää. Thus, we come to the conclusion that: 3)Minunkin olisi hyvä blogata. Toisaalta yleisestikin harvempi keskustelee tai puhuu vain itse tiedon tai tiedostamisen saavuttamiseksi, vaan pikemminkin kuullakseen muita. Tiedolla on siis vissi sosiaalinen merkitys ja luonne. Tosin tämä nyt on jo vanhastaan tunnettu, kuten voidaan Francis Baconin "tieto on valtaa" laiselmasta johtaa.

Kolmanneksi blogaukseen liittyy julkisuuden kaipuu. Ihminen ei halua elää tyhjiössä. Oikeastaan jo tyhjän ja olemattoman kuvittelu saa ainakin minulla kylmiä väreitä ja pelkoreaktion. Mitä tyhjässä on? Ei mitään? Mitä on "ei mitään"? Ja sitä kiertoa alkaa mieli kiertää, kunnes järkevämpi ajanvietto löytyy. Julkisuuden kaipuu olisikin ehkä tyhjiöstä pakenemista. Yksinäisyyden pelko, julkisuuden alku. Sosiaalinen tyhjiöhän on yksinäisyys.

No mikä minulla sitten on syy? Varmaan kaikki nämä kolme. Haluan tuoda ajatuksiani julki, olla sosiaalinen ja herättää keskustelua ja pohdintaa.

Ehkä tämä oli sopivan epämääräinen ja epäajankohtainen aloitus blogaukselle, vaikka monesta muustakin asiasta voisi puhua.